Nyt on seitsemän viikkoa täällä Jekaterinburgissa, Uralin Aasian puolella elelty. Aika on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja ensimmäisien päivien kesäisen lämpöiset päivät ovat vaihtuneet hennoksi lumisateeksi. Hieman on muisteltava, mitä täällä onkaan tapahtunut näitten viikkojen aikana ja yritän kirjoittaa mieleenpainuvimpia asioita sekä jonkin verran vinkkejä Venäjällä toimimiseen.
Koulu on lähtenyt jo hyvin käyntiin ja viimeinkin olen valinnut itselleni enemmän tai vähemmän sopivat kurssit. Alussa oli ongelmia kurssien valinnan kanssa, sillä kurssit olivat vaihtuneet täysin siitä, mitä meille oli kerrottu silloin kun olimme Suomessa ja uudesta "kurssiläjästä" ei ollut muuta tietoa kuin kurssien nimet ja ajankohdat, (jotka nekin sitten loppupeleissä monen kurssin kohdalla vaihtuivat). Sisältöä ei siis ollut tiedossa ennen kuin olin itse mennyt istumaan tunneilla ja huomannut, että esim. fonologian kurssilla ei opiskeltukkaan venäjän fonologiaa vaan saksan kielen fonologiaa. Tällä tavalla tunneilla istumalla osasin karsia itselleni turhat kurssit. Nettisivuja ei täällä päivitetä ja oikeastaan täällä kaikki toimii... omalla tavallaan eli jotenkin.
Koti-ikävää ei ole ehtinyt vielä tulemaan, mutta en usko, että sellainen täällä tuleekaan minulla olemaan. Kun harmittaa etsin seuraa, jossa harmi unohtuu. Tuntuu siltä, että olen itseni paikassa kuin pikassa, ja hyvät ihmiset ympärillä ovat kaiken suola. Täällä ei joudu olemaan yksin jos ei halua. Aina löytyy jutteluseuraa/ seuraa elokuvien katseluun, kaupungille menoon yms. Rauhallisuudesta nauttiville tämä on kuitenkin hieman haastavampi paikka sillä lähes kaikilla täällä asustelevilla on kämppis tai pari kämppistä, joiden kanssa oma huone on jaettava. Itse asuin huoneessani aika kauan (2 viikkoa) yksin ja odottelin innolla kämppistäni, jonka saapumisesta sain kuulla vain päivää ennen hänen tuloaan. Odottelin sitten häntä täällä asuntolassa asuvien kavereitteni kanssa koko yön ajan keittiössä yöteellä istuskellen ja viimeinkin joskus puoli kahdeksan maissa aamulla sain toivottaa hänet tervettulleeksi "Bonjour mademoiselle!". Ranskalainen kämppikseni osoittautui erittäin mukavaksi ja hänen kanssaan on erittäin helppo asua samojen seinien sisällä. Nukkumaanmeno vain aina viivästyy kun käydään pitkiä keskustuluja jo valojen sammuessakin.... niin ja siis "yöteelle" meno on meillä jo osoittautunut perinteeksi, johon sorrun lähes aina jos huomaan keittiössä olevan kavereita.
 |
| Ania; oma kullankallis kämppikseni <3 |
Minulle henkilökohtaisesti vaihtarielämä on aina ollut parasta aikaa ikinä. Tämä on jo kolmas kerta koulun puolesta kun muutin ulkomaille. Ennen tätä olen ollut 3kk Tverissä, Venäjällä, jonne lähdin luokkani kanssa vuonna 2015 ja kesällä 2014 asuin Brnossa, Tšekissä 1kk ajan, jonne lähdin itse ja kävin siellä kesäkoulua, jossa opiskelin tšeki kieltä. Tämä on luultavasti viimeinen kerta kun lähdin vaihtoon, sillä koulu etenee paremmin Suomessa kuin täällä kurssien puolesta (niistä kerron enemmän myöhemmin) ja joskushan pitää valmistuakin.
 |
| Osa meidän suurta vaihtariperhettä |
